Kello on yhdeksän aamulla, jäällä on kahdeksan astetta pakkasta ja kaksi tuntia sitten kaikki tuntui vielä hyvältä. Nyt isovarvasta alkaa kihelmöidä, ja loppupäivä menee siihen, että jalkoja tömistellään lämpimäksi sen sijaan että katsottaisiin vapaa. Syy ei yleensä ole haalarissa eikä edes saappaassa, vaan siinä ohuessa kerroksessa, joka on ihoa vasten. Merinovillasukat pilkkijälle ovat halvin yksittäinen varuste, jolla koko päivän mukavuuden voi kääntää toisin päin — ja samalla se, josta puhutaan vähiten.
Miksi jalat palelevat pilkkikopissa, vaikka vartalo on lämmin
Pilkkiminen on lajina lähes liikkumatonta. Kädet tekevät töitä vavan kanssa, mutta jalat seisovat samassa asennossa tunnista toiseen — usein suoraan jään, ohuen lumikerroksen tai pilkkimaton päällä. Jalkaterän verenkierto on muutenkin heikompaa kuin vartalon keskiosassa, ja kun keho alkaa säästää lämpöä, se supistaa ensimmäisenä juuri raajojen pintaverenkiertoa. Siksi varpaat ovat aina ensimmäinen paikka, joka pettää, vaikka selkä hikoaisi haalarin alla.
Toinen puoli ongelmasta on kosteus. Jalkaterässä on tuhansia hikirauhasia, ja ne toimivat myös pakkasella. Kumisaapas tai eristetty talvisaapas ei päästä höyryä ulos juuri lainkaan, joten kosteus jää sukkaan. Kun liike loppuu ja hiki alkaa jäähtyä, märkä kangas johtaa lämpöä ihosta pois moninkertaisella nopeudella kuiviin verrattuna. Tämä on syy siihen, että jalat voivat kylmetä jo −5 asteessa, vaikka samat varusteet toimisivat hyvin −15 asteessa hiihtolenkillä, jolla jalka liikkuu koko ajan.
Kolmas tekijä on jää itse. Se toimii kuin valtava jäähdytyslevy: vesi jään alla on nollan tuntumassa, ja lämpö siirtyy saappaan pohjan läpi alaspäin koko päivän ajan. Pilkkimatto tai vaikka vanerinpala kopin lattialla katkaisee tästä ison osan, mutta ei kaikkea. Siksi pilkkijän eristys ei voi nojata pelkkään saappaan pohjaan — myös sukan on tehtävä oma osansa, ja mitä pidemmäksi reissu venyy, sitä enemmän pieni virhe ehtii kertautua.
Merinovilla vai puuvilla ja synteettinen — mitä kuitu tekee kosteudelle
Puuvillasukka on pilkkijän klassisin virhe. Puuvillakuitu imee kosteutta itseensä, turpoaa ja luovuttaa sen erittäin hitaasti takaisin ilmaan. Sukka pysyy märkänä koko keikan, menettää eristyskykynsä lähes kokonaan ja tuntuu kylmältä heti kun liike loppuu. Sama pätee tavalliseen puuvillasekoitteiseen arkisukkaan, jollainen monella on vahingossa jalassa saappaan sisällä.
Synteettinen sukka — polyesteri, polypropeeni tai akryyli — on selvästi parempi vaihtoehto. Se ei ime kosteutta kuituun vaan siirtää sitä pintaa pitkin eteenpäin ja kuivuu nopeasti. Heikkoutena on, että kun synteettinen sukka on kostea, se ei lämmitä juuri lainkaan: eristys perustuu kuitujen väliin jäävään ilmaan, ja vesi syrjäyttää sen. Haju on toinen käytännön ongelma, ja se korostuu useamman päivän reissuilla.
Merinovilla on lisäksi luonnostaan hajuja hillitsevä, mikä on pilkkijälle konkreettinen etu: samaa paria voi käyttää useamman reissun ilman pesua, kunhan sukan antaa kuivua välissä. Pidemmillä jää- ja kelkkareissuilla, joilla vaihtovaatteita ei kannata kantaa mukana grammaakaan liikaa, tämä vähentää pakattavaa. Merinokuitu on myös hienompaa kuin perinteinen karkea villa, joten se ei kutita eikä hierrä nilkkaa samalla tavalla pitkässä käytössä.
50 %, 60 % vai 80 % merinovillaa — mitä villaprosentti tarkoittaa jalassa
Villaprosentti kertoo, kuinka suuri osa langasta on merinovillaa. Loput ovat yleensä polyamidia ja pieni osuus elastaania: polyamidi tuo kulutuskestävyyttä kantapäähän ja varpaisiin, elastaani pitää sukan paikallaan eikä anna sen rypistyä pohjan alle. Mitä korkeampi villaprosentti, sitä paremmin sukka lämmittää ja hallitsee kosteutta — mutta sitä hitaammin se myös kuivuu, jos se ehtii kastua läpimäräksi, ja sitä nopeammin kantapää kuluu puhki kovassa käytössä.
| Villaprosentti | Sopii parhaiten | Huomioitavaa |
|---|---|---|
| 50 % merinovillaa | Kerrostettuna paksumman sukan alle, lyhyet reissut ja noin −5 asteen molemmin puolin | Kevyt ja nopeasti kuivuva, kestää hyvin pesua — ei riitä ainoaksi sukaksi kovalla pakkasella |
| 60 % merinovillaa | Yleissukka, jota käytetään yksinään talvikengässä noin −10 asteeseen asti | Paras tasapaino lämmön, hinnan ja kestävyyden välillä; toimii myös pihatöissä ja työmatkalla |
| 80 % merinovillaa | Koko päivän paikallaanolot kopissa, kovat pakkaset ja kylmänaralle jalalle | Lämpimin vaihtoehto ja paksuin lanka — varaa saappaasta tilaa etukäteen, muuten se puristaa |
Nyrkkisääntö on, että mitä vähemmän liikut, sitä korkeampi villaprosentti kannattaa valita. Vaeltajan jalka tuottaa itse lämpöä joka askeleella ja hyötyy nopeasti kuivuvasta sukasta; pilkkijän jalka ei tuota juuri mitään, joten materiaalin on hoidettava työ yksin. Jos taas sama pari on tarkoitus ottaa mukaan myös koiralenkeille ja lumitöihin, matalampi villaprosentti ja suurempi polyamidiosuus kestävät arkikulutusta selvästi pidempään.
Paksuus ja korkeus — mitä merinovillasukat pilkkijälle oikeasti vaativat
Villaprosentti ja paksuus eivät ole sama asia, vaikka ne menevät helposti sekaisin. Sukka voi olla 80-prosenttista merinovillaa ja silti ohut, jos lanka on hienoa ja neulos tiivis. Pilkkijälle olennaista on nimenomaan neuloksen paksuus ja se, missä kohtaa sukassa on pehmustetta.
Paksuus. Ohut merinosukka, jota myydään usein arki- tai sisäsukkana, toimii kerrostettuna mutta ei yksinään pitkällä jääkeikalla. Etsi malli, joka on merkitty lämpö- tai termosukaksi ja jossa on frotee- tai silmukkapehmuste jalkapohjan ja kantapään alla. Juuri ne alueet ovat suorassa kosketuksessa saappaan pohjaan, eli kylmimpään pintaan, ja juuri sinne pehmuste tuo sekä eristystä että iskunvaimennusta seisomiseen. Esimerkiksi Cross Adventure lämpösukka 80 % merinovillaa edustaa tätä paksuinta päätä, ja se on tyypillinen valinta silloin, kun päivä vietetään kopissa eikä liikettä juuri tule.
Korkeus. Varren pitää yltää selvästi nilkan yli, mielellään puoleenväliin pohjetta. Lyhyt nilkkasukka jättää paljaan raon ihon ja housunlahkeen väliin juuri siihen kohtaan, josta kylmä ilma pääsee saappaan varteen — ja rako aukeaa aina, kun kyykistyt reiälle tai nouset kelkan selkään. Pitkä varsi estää myös sen, ettei housunlahje hankaa suoraan ihoa vasten saappaan yläreunassa. Jos käytössä on korkeavartinen talvisaapas tai pilkkihaalari, jonka lahje on väljä, korkea varsi on käytännössä pakollinen.
Jalkine ratkaisee, millainen sukka toimii
Sukkaa ei kannata valita erikseen vaan yhdessä jalkineen kanssa. Perinteinen kumisaapas ei hengitä lainkaan, joten sen kanssa tarvitaan paksu, kosteutta tehokkaasti siirtävä merinosukka — muuten jalka on nihkeä tunnin sisällä säästä riippumatta. Eristetty talvisaapas, jossa on oma irrotettava huopavuori, lämmittää jo itsessään, ja siihen sopii usein keskipaksu 60-prosenttinen sukka; liian paksu pari täyttää saappaan ja puristaa verenkierron kiinni, jolloin lopputulos on kylmempi kuin ohuemmalla. Kevyt talvikenkä tai vaelluskenkä, jolla kävellään rannasta jäälle, toimii parhaiten keskipaksun sukan kanssa, joka sallii liikkeen mutta pitää lämpimänä myös pitkillä tauoilla.
Kerrostaminen jalassa — yksi paksu sukka vai kaksi ohutta?
Kysymys jakaa mielipiteitä, ja totuus on, että molemmat tavat toimivat — kunhan valinta tehdään tietoisesti eikä vahingossa. Ratkaiseva muuttuja ei ole sukkien lukumäärä vaan se, kuinka paljon ilmaa jää kengän sisään. Ilma on se, joka eristää; kangas vain pitää ilmataskut paikallaan. Jos kaksi sukkaa täyttää saappaan niin tiukaksi, ettei ilmaa jää, lopputulos on kylmempi kuin yhdellä.
- Valitse ensin jalkine ja katso, paljonko sisälle jää tilaa. Varpaiden pitää päästä liikkumaan sukat jalassa. Tiukka kenkä katkaisee verenkierron ja tekee jalasta kylmän riippumatta siitä, mitä sukkaa käytät.
- Jos tilaa on runsaasti, kokeile ensin yhtä paksua 80 % merinosukkaa yksinään. Se on useimmiten toimivampi kuin kaksi ohutta, koska yksi paksu neulos pitää ilmataskut auki paremmin kuin kaksi puristuksissa olevaa kerrosta.
- Jos saapas on täsmällisen kokoinen, valitse ohut 50 % merinosukka lähelle ihoa ja ohuehko vaellussukka päälle. Näin saat kaksi kerrosta ja kerrosten välisen liukupinnan ilman, että kenkä puristaa.
- Tarkista varren kuminauha. Puristava resori on yleisin syy siihen, että hyvätkin sukat tuntuvat kylmiltä: se hidastaa verenkiertoa pohkeessa, eikä lämmintä verta riitä varpaisiin asti.
- Pakkaa aina vaihtopari repun sisätaskuun. Kostea sukka kannattaa vaihtaa heti tauolla, vaikka jalka ei vielä tuntuisi kylmältä — vaihto kuivaan on nopein tapa saada lämpö takaisin, kun se on kerran menetetty.
Jos kerrostat, pidä aluskerros ohuena ja sileänä. Karkea tai ryppyinen aluskerros hankaa kahden kankaan välissä, ja pitkässä paikallaanolossa juuri hankaus kantapäässä muuttuu rakoksi nopeammin kuin kävellessä, koska kosteus pehmittää ihon eikä liike tuuleta sitä kuivaksi.
Merinovillasukkien hoito, kuivatus ja käyttöikä
Hyväkin merinosukka menettää ominaisuutensa väärällä hoidolla, ja yleensä vahinko tapahtuu kotona eikä jäällä. Pese sukat nurinpäin käännettyinä viileällä villaohjelmalla ja käytä villapesuainetta. Jätä huuhteluaine kokonaan pois: se jättää kuidun pinnalle ohuen kalvon, joka nimenomaan estää kosteuden siirtymisen — eli sen ainoan ominaisuuden, jonka takia merinosukka ostettiin. Tavallinen pyykinpesuaine sisältää usein entsyymejä, jotka hajottavat villakuitua pesu pesulta.
Kuivaa sukat tasossa levitettyinä, älä ripusta niitä märkänä roikkumaan: märkä villa venyy oman painonsa alla. Kuivausrumpu ja lämpöpatteri ovat molemmat huono ajatus, sillä kuumuus ja mekaaninen hankaus yhdessä huovuttavat villan tiiviiksi ja pysyvästi pienemmäksi. Jäällä nopein kuivatuskonsti on kääntää sukka nurinpäin ja ripustaa se kopin sisälle mahdollisimman ylös, missä ilma on lämpimintä — sukka ei ehdi kuivua täysin, mutta pinta kuivuu sen verran, että se tuntuu heti paremmalta.
Kulumiskohdat kannattaa tarkistaa kauden lopussa. Kantapään ja isovarpaan kohdalle ilmestyvä ohentuma on merkki siitä, että sukka kannattaa parsia nyt eikä sitten, kun reikä on valmis — parsittu merinosukka kestää helposti vielä toisen kauden. Säilytä sukat kauden ulkopuolella kuivassa ja tuulettuvassa paikassa, mieluiten kangaspussissa. Umpinaisessa muovilaatikossa kostea villa homehtuu ja houkuttelee koita nopeammin kuin mikään määrä käyttöä ehtii kuluttaa.
Merinovillasukat pilkkireissuun — paksusta lämpösukasta kevyeen aluskerrokseen
Alla muutama toimiva vaihtoehto eri käyttötarkoituksiin. Kaikki ovat varastossa ja sopivat pilkkireissun lisäksi muuhunkin talviulkoiluun.
Kannattaa katsoa samalla myös alus- ja välikerrastot sekä ajankohtaiset merinovilla-tarjoukset, sillä koko kerrospukeutuminen toimii samalla logiikalla kuin sukatkin.
Katso merinovilla-tarjoukset ›
Usein kysytyt kysymykset
Kuinka monta paria merinovillasukkia pilkkijä tarvitsee?
Vähintään kaksi paria on hyvä nyrkkisääntö: yksi jalassa ja yksi varalla repussa, jos ensimmäinen kastuu tai hikoilee kesken päivän. Useamman päivän reissulla kolmas pari ei ole liikaa, koska villa ei ehdi kuivua täysin yhdessä yössä kylmässä majoituksessa.
Voiko merinovillasukkaa käyttää useamman päivän ilman pesua?
Kyllä, kohtuudella. Merinovilla hillitsee hajua luonnostaan paremmin kuin puuvilla tai synteettinen kuitu, joten saman parin voi käyttää useammin, kunhan sukan antaa kuivua kunnolla käyttöjen välissä. Jatkuva pesu itse asiassa kuluttaa villasukkaa enemmän kuin käyttö.
Kutistuuko merinovillasukka pesussa?
Merinovilla voi kutistua, jos se pestään liian kuumalla, lingotaan kovilla kierroksilla tai kuivataan rummussa. Turvallisinta on konepesu villaohjelmalla viileällä vedellä, villapesuaine ilman huuhteluainetta ja kuivaus tasossa. Kutistuminen johtuu huovuttumisesta, eli lämmön ja hankauksen yhdistelmästä.
Sopiiko paksu merinovillasukka myös tavalliseen talvikenkään?
Sopii, kunhan kengässä on tilaa. Jos kenkä on täsmällisen kokoinen, valitse ohuempi malli — puristus vie enemmän lämpöä kuin ohuempi materiaali tuo. Sovita kenkä aina sen sukan kanssa, jota oikeasti aiot käyttää, äläkä myymälän ohuen sisäsukan kanssa.
Yhteenveto
Valitse villaprosentti sen mukaan, kuinka kylmää on ja kuinka kauan seisot paikallaan, valitse paksuus sen mukaan, paljonko saappaassa on tilaa, ja valitse varsi niin pitkäksi, ettei paljasta rakoa jää. Pidä vaihtopari mukana ja pese sukat viileällä ilman huuhteluainetta. Oikeat sukat eivät näy yhdessäkään kuvassa, mutta ne ratkaisevat, jaksatko pilkkiä koko päivän vai lähdetkö kotiin puolenpäivän aikaan. Kireitä siimoja!